Tänään piti nauttia auringosta Aurajoen rantoja patikoiden, mutta koska ekan vartin sisällä olin jo kahdesti kävellyt umpikujaan matkalla Ravattula-Föri-Ravattula, palasin kiukkua puhisten autolle ja ajoin aurinkoiseen Naantaliin kävelemään, siellä sentään kaikki tiet vievät johonkin.

Se ilo tästäkin kaupunkireissusta oli, että meillä oli oikein oivallinen treenihetki, pitihän tietysti hallille mennä, kun kerran kauas lähti. Oltiin jo toista kertaa tällä viikolla eli agility on taas aktivoitu ja hyvin onkin. Maanantaina tosin ei mitään ihmeellistä saatu aikaiseksi, totesin, ettei kepit etene, ainakaan järkevällä toistomäärällä, ja puomin ylösmeno on ihan arpomista, mutta Kaskulla on upea keinu, toimii osana rataakin  ja siihen me sitten päätettiinkin se sessio ja ohjaaja leijui kotimatkan. Tänään jatkettiin taas keppi-ihmettelyä, ihan sekoa touhua ja laitoinkin sitten koiran autoon ja pohdin, että missä vika. Ja kun katsoi kunnolla miten ne kepit oli, ei pitäisi ihmetellä miksei koira niitä osaa mennä. Ihan sikin sokin, epämääräisin välein. Opi siinä sitten oikea rytmi. Nyt otin riman avuksi ja laitoin koko kujan sen levyiseksi. Sitten koira hommiin: pari lähetystä lähes suoraan, molemmilta puolilta ja aivan nappiin. Kokeilin sitten avokulmaa muurin kautta, ei ongelmia ja umpikulmaa, vai mikä se nyt on, suoran putken kautta, täydellistä. Jollei siis vielä ollakaan ihan suorissa kepeissä, osaa se ainakin hienosti hakea esteiden kauttakin noi kujat. Täytyy muistaa ottaa mukaan joku rimaa ohuempi keppi seuraavalla kerralla ja kokeilla, jos saatais hiukan kavennettua. Lisäksi edettiin parissa ohjauksessa, joiden nimeä en tiedä ja 50 senttiset rimat alkaa pysyä.

Maanantaina kokeilin myös tokoilla hallilla: plussaa ääretön into ja halu tehdä töitä lähellä, vaikka esteet hieman turhan paljon kiinnostivatkin, miinusta kenguru potenssiin kymmenen. Mutta ehkäpä se siitä rauhoittuu, nyt oli niin ylikierroksilla, että uskalsin laittaa lopun loikalle  ja sain palkattua pari hyvää seuruupätkää. Kotona on uutena juttuna aloiteltu ohjattua noutoa, melko kivasti se ottaa oikean suunnan, mutta kovin paljon tätä ei tulla vielä tekemään, kun kapulan käsittely on edelleen hieman turhan rajua. Metallilla olen saanut kivan suoran noudon sille ja se alkaa toimia myös puulla, mutta näissä vieraammissa jutuissa hampaat jauhaa pikkukapuloista sahajauhoa.

Ollaan käyty myös parilla kivalla kimppakelpielenkillä. Parisen viikkoa sitten oltiin urospainotteisella lenkillä ja vanha rouva Ansakin käyttäytyi oikein mallikkaasti. Enimmän aikaa se käveli mun takana, kävi välillä tarkastamassa, että kakarat käyttäytyy asiallisesti ja palasi äkkiä takaisin. Kasku huini enemmän toisten seurassa ja kivaa oli, mutta väsyneenä se purkaa sosiaalista painetta itseään nuorempiin, täytyypi olla tarkkana ton asian kanssa. Toisella kertaa olikin sitten joukossa enemmän narttuja ja heti alussa Ansa hiukan neuvotteli Helmin kanssa, joka taisi kertoa olevansa tällä kertaa se vanhin narttu laumassa. Nostin hieman nolon kärtyn ämmän tilanteesta pois ja sitten se liikkuikin pääasiassa etupartiossa Ledin kanssa. Loppumatkasta tosin huomasin, että ne pystyi Helmin kanssa kävelemään melko lähelläkin toisiaan, asia oli siis sovittu, pikku väärinkäsitys vaan kahden ennestään vieraan nartun välillä. Kasku hillui taas hulvattomasti ja tietysti pärisi nuorimmalle jossain kohtaa. Itse en ehtinyt asiaan puuttua, kun kaveri luuli omaksi koirakseen ja antoi asiaan kuuluvan palautteen. Taisi mennä perille jopa paremmin kuin mun antamana, hyvä juttu. Mokomakin, kiusaa pienempiään. Mutta niin parasta huvia koirille, kyllä Ansakin tykkää juosta samanhenkisten kanssa, vaikka välillä koittaa näytellä, että ahistaa.

WP_000106.jpg

10 kelpiä kalliolla, kuva Maija Rantala