Eilinen oli just niin turha päivä kuin olin aavistellutkin. Mutta ainahan jotain hyvääkin pitää keksiä: ainakin näin hienon auringonnousun ja -laskun ja sain kuunnella nelisen tuntia pelkkään operanttiin vahvistamiseen tukeutuvaa koulutusta voidakseni nyt todeta ettei sovi minulle ainakaan puhdasoppisena. Ja nimenomaan houkuttelua pidettiin erittäin epäsuotavana. Ok, kyllähän mä nyt Ansankaltaisen koiran kanssa ymmärrän ton jutun, kun sillä tarjontaa riittää, mutta jo Bondinkin kanssa menis mulla hermo, eikä sekään ole ihan lapanen. Kouluttaja otti esimerkiksi mun lempparin, vasemmalle kääntymisen ja alkoi opettaa sitä kosketuskepin avulla, keppi oman mahan edessä, koiran pään oikealla puolella ja siitä sitten odotellaan että koiralle tulisi tarve siirtää takajalkaansa mahansa alle niinkuin vasemmalle kääntymistä enteillen. En vaan tajua, kertokaa, jos joku ymmärtää mikä tossa oli idea. En siis halunnut olla vaikea ja kysyä siellä, koska mistä minä mitään tiedän. Hmmm, paitsi jos sillä kepillä oli tarkoitus "työntää" koiran päätä vasemmalle, joka ehkä johtaisi jalan siirtämiseen...Mutta meillä siis houkutellaan edelleen ja houkuttimen häivyttäminenkin on onnistunut ihan kivasti. Toinen asia mikä jäi vaivaamaan, oli motivointi tai oikeastaan sen puute. Itsehän noudatan kaavaa: motivoi, opeta, palkitse. Mutta nyt ei siis ilmeisesti liittyen myös tuohon houkutteluun, saisi näyttää palkkaa kuin vasta kun toiminto on saatu aikaan. Kai se toimii aikuisen koiran kanssa, joka tietää tietyistä eleistä, että nyt aletaan jotain tehdä, kannattaa kuunnella, niin saa jotain kivaa. Mutta miten pennun saa kiinnittämään huomion tekemiseen, jollei sille ensin kerro, että täällä olis palkkaa, olepa nyt yhteistyöhaluinen. Tai sitten jäi kuulematta minkätasoisen koiran kouluttamisesta oli kyse. Toisaalta, jos kaiken lähtökohta on kana, niin en sitten vaan tiedä... Mutta niinkuin jossain mainittiin, toiset tykkää itse matkasta, toiset päämäärästä. Ja toisin kuin tienpäällä yleensä, tässä tapauksessa mua kiinnostaa enemmän lopputulos kuin se miten sinne päästiin.

Sitten seuraa tylsiä videoita. Taas uuden asian opettamista kaikille kolmelle, hiukan vanha juttu jo, mutta sain vasta nyt Katjan blogista vinkin, miten omat videohöpinät saa peitettyä, paljon kiitoksia! Vaikka se tuntuukin kestävän ikuisuuden ja ainakin Ansan videossa ääniraita ei tunnu suostuvan vaihtumaan, onneksi edes Bondi onnistui. Miten voikin omat jutut ottaa niin paljon korvaan, en vaan kestä tajuta miten hirveellä murteella puhun.

 

 

 

Ja loppuun vielä Kompakevennys, Parketin Palvojat, älkää katsoko!