Pitkästä aikaa jäi tosi hyvä fiilis kisoista, kun nyt vaan saisi samanlaisen vireen itselle seuraaviinkin koitoksiin. Vaikka ei se ohjaus videolta näyttänytkään ihan niin hyvältä kuin muistikuva oli, niin pahempaakin on nähty.

Ekana hyppyrata, Ansa on kuuliaisella tuulella, mutta yksi rima alas, kun ohjaaja valssaa hätäisesti.

Toka radan jälkeen oli ihan voittajaolo, ohjaaja näet liikkui! Puomin kontaktin tekoonkin oli kaikki mahdollisuudet, mutta siitä sitten kuitenkin päästin Ansan karkaamaan, kun jännitän edelleen noita kontaktilta putkeen vientejä.

Seuraavalla radalla sitten unohdinkin meidän pääsäännön noissa tilanteissa eikä mieleenkään tullut rataantutustuessani, että A olis tarvinnut tehdä toiselta puolelta, koska Ansa nyt vaan ottaa sen putken pään, jonka suuntaan olen kääntynyt, koska katson kontaktin.

Edellisen viikonlopun kouluttajakoulutusasiat pyöri mielessä: ohjaa koira kohti ponnistuspaikkaa, ei estettä, katse koirassa tai sen puolella koko ajan, liiku, liiku, LIIKU!

Bondi aloitti viime viikolla Balance-tunnit ja se tykkää tosi paljon. Sen mielestä varmaan tosi helpolla ansaittua ruokaa, kunnhan nyt hiukan seisoo jonkun tyynyn päällä, nostelee kinttujaan rimojen yli ja astelee laatikolta toiselle. Helppohan noita juttuja olisi kotonakin tehdä, mutta jotenkin on ihana käydä senkin kanssa taas jossain, kun meinaa tytöt viedä kaiken ajan. Jossain aiheessa ajattelinkin, että jos kuitenkin Ansan kanssa osallistuisi, mutta itse asiassa taitaisi olla aika paljon vaikeampaa, Bondi kun tekee kaiken tosi rauhallisesti ja varmasti kun taas Ansa räjäyttäisi kaikki välineet pitkin huonetta ja tekisi sata asiaa ennen kuin ehtisin palkata tai sitten sitä alkaisi ahdistaa ja siitä tulis ihan taikinakasa.

Kompa on edelleen oma ihana itsensä. Muutaman kerran olen uskaltautunut sen kanssa metsäilemään, liina perässä, koska jännittää ihan hirveästi, että se häipyy. Mutta se on oppinut luoksetulon ja käy ihan pyytämättäkin välillä mua moikkaamassa. Pääseehän se sitten välillä Kamin ja Ledin metsään juoksemaan tai eilenkin käytiin Paimiossa kasvattajaa moikkaamassa, sielläkin uskallan sen päästää menemään. Valeraskaus taitaa taas vaivata, muutamana iltana se on kovasti tehnyt pesää kuusien alle, mutta tullut sitten kuitenkin yöksi sisälle ihan kutsusta tai ainakin viimeistään kun olen pilleripurkkia rapisuttanut. Eli on se johonkin juttuun erittäin ehdollistunut. Sen remmikäyttäytyminen on jopa parempaa kuin Ansan, se reagoi ainoastaan koiriin, Ansa taas on mennyt huonommaksi kaikkien autoa hitaammin kulkevien ohituksessa. On kai se aina sellainen ollut, sinkoillut ja väistänyt ojaan, mutta nyt on rohkeus tainnut kasvaa, kun meinaa syöksyä ihan kohti. Kurinpalautuksen paikka. Mutta Kompa ei välitä fillareista tai ihmisistä mitään, siinä se hölköttää rennosti Bondin rinnalla. Se on vaan niin ihana koira, hetkeäkään en ole katunut, että annoin sille vielä mahdollisuuden.