Yritin tänään saada Pinkon innostumaan haravoimisesta, sen mielestä touhu ei ollut mitenkään kiinnostavaa. Kompa taas on ainakin jotain mallioppinut, se teki hassuja puolikkaita hyökkäyksiä kohti haravaa ja haukkui, mutta myös vilkuili ympärilleen kuin jotain hakien, ei varmaan oikein tajunnut mitä oli tekemässä, kun siitä välistä puuttui yksi hyppivä narttu. Eilen illalla koitin potkiskella Pinkolle lunta, vähän niinkuin vanhasta tottumuksesta. Sain osakseni hyvin halveksivan katseen: hemmettiäkö mun päälle sitä loskaa viskot, idiootti muija. Eli onhan niissä erojakin.

Pinkon kanssa olen hiukan sisätokoillut, se puree kovaa innostuessaan. Taitaa olla aika paljon helpompaa opettaa perusasentoa pennulle, kuin aikuiselle äijälle, nyt sormista lähtee nahkan lisäksi luutkin. Peruutusharjoituksia tehtiin myös, pappis tarjoo asentoja sellaista vauhtia, että on melko hikinen homma poimia tarjonnasta pakkiaskelia. Hauska ukko!

Kompalla on aika rankkaa. Jostain syystä se sählää tuplasti enemmän Pinkon kuin Ansan kanssa. Ja miksiköhän se antaa Bondin olla rauhassa, ei oikeastaan koskaan ole tolleen tunkenut jatkuvasti selän päälle kuonollaan ja yrittänyt estää toista liikkumasta? Ansa on saanut hiukan tehtyä tilaa itselleen annettuaan muutaman kerran kakaralle turkkipöllyä, että ehkä toi pappiskin tosta räjähtää, kun tarpeekseen saa. Tuntuu vaan nyt käsittämättömän kärsivälliselta otukselta kun tiedän, että se kyllä varsin hyvin osaa kertoa mielipiteensä tunkeilevalle jälkikasvulle.