Kotikeppitreenit on nyt tauolla, koska nurmikko on sen verran huonossa kunnossa ettei siinä juosta yhtään ylimääräistä tai nurmikkoa ei enää ens keväänä ole. Mutta operaatio "Kasku pujottelee" on nyt edennyt siitä kivaan vaiheeseen, että voidaan treenata myös hallilla, koska ollaan kuudessä kepissä. Hallillahan on kujakepit muotoa 2 x 6, eli ajattelin nyt saada kuusi suoraan ja lisätä pienen välin jälkeen toiset kuusi suoraan tai avaten, katsotaan mitä siitä tulee. Eilen päästiin kuuteen suorassa olevaan ja lopetin treenin siihen, koska siitä voi vaan huonontaa. Kaskulla on ärsyttävä tapa tehdä eka yritys hienosti ja alkaa sitten sooloilla kaikenlaista ihmeellistä. Vauhtia löytyy, mutta ei ajatusta. Tai jotain siellä päässä tietysti liikkuu, ei se muuten keksi tollasta kaikkee outoa palkkaa ansaitakseen. Ohjeissa sanotaan, ettei harjoitusta saa heti helpottaa, vaan koiran pitää antaa ajatella, vaikka sitten hitaammalla vauhdilla, mutta mulla menee hermo, kun toinen ei vaan tunnu tajuavan, että mistä se palkka lentää ja mistä ei. On vaan sairaan siistiä sinkoilla keppien ympärillä ja sit yht'äkkiä saakin lelun, ihan hassu juttu, tuntuu kelpie riemuitsevan. Eli olenko mä opettanut sille kaiken ton sähläämisen kuuluvan tähän liikkeeseen? Enpä olisi kovin yllättynyt, jos tässä on päässyt niin käymään. Mutta jos se tekee ekalla kertaan oikein, en valita, se riittää kisoissakin, kun sinne jossain hamassa tulevaisuudessa päästään. Hitaanlaista nimittäin on eteneminen, kun ensin tehdään yksi "hieman viime kertaa helpompi" aloitukseksi, sitten sähelletään useampi toisto jotain ihan muuta, välissä saadaan oikea suoritus, siitä "mihin viimeksi päästiin", taas sähelletään ja lopuksi saadaan oikea suoritus "hieman vaikeammasta". Vaikka taisi se eilen mennä kolmekin kertaa peräkkäin oikein kohdassa siitä "mihin viimeksi päästiin". Ja näissä kaikissa kohdissa tarttis vielä käydä läpi niitä eri kulmia, mutta jostain täytyy luopua, Kaskullakin tulee raja vastaan toistojen määrässä.

Keppien lisäksi otin puomia. Se on ollut pitkään tauolla, koska haluaisin opettaa ylösmenon, mutta edelleenkään ei ole selvinnyt, että miten. Käytin nyt sellaista pehmustettua metallirengasta, hyvinhän se toimii, mutta tuntuu jotenkin vaaralliselta, sehän ei jousta törmäyksessä yhtään. Mutta hienosti Kasku hypyn jälkeen keskittyi puomin alussa menemään rinkulasta läpi ja osui hyvin kontaktille. Jotain tollasta siis, turvallisemmassa muodossa vaan. Kosketusalustahan olisi kiva, mutta en halua pysäyttää, joten se ei käy. Jokin vastaava laatikko voisi toimia myös, mutta ymmärtääkö riittävän hyvin eron alustaan? Muista kontakteista A sujuu yksittäisenä ihan kivasti, paljon en vielä halua sitä tehdä. Hypyn jälkeen tehtynä aiheutti tosin ihan kamalan hirveän loikan täydessä vauhdissa harjan yli alastulolle ja viereisen kentän treenaajat taisivat äänistä päätellen säikähtää enemmän kuin minä, olenko liian tottunut ton kaistapään ilmalentoihin? No, niillä taisi olla jotain pikkukoiria, jotka ehkä voisikin mennä tollasesta rikki. Meillä taas nykäs-kelpie otti opikseen ja teki sitten pari oikein kaunista hallittua suoritusta kyseisessä kohtaa. Keinukin on hyvällä mallilla, tosin siinä pitää ohjaajan tajuta kunnolla kertoa koiralla, että tämä nyt sitten on tämä keinu, EI puomi, koska siltäkin on kerran juostu reippaasti läpi. Mutta sitten tehtiinkin nättejä melkein maahanmenoja keinun päähän, joita siis olen yrittänyt opettaakin sille.

Muista esteistä maximuuri alkaa olla tuttu, helposti kyllä tulee palat alas, kuten maxihypyistä muutenkin. Maxirengas menee yksittäisenä, radan osana tulee helposti alta, maxipituus toimii radalla, yksittäisenä koittaa astua päälle, pussi ok ja eilen tutustuttiin mustaan mutkaputkeen, oli meinaan yllättävän vaikea. Pakko oli itsekin kurkata, että onko siellä jotain ylimääräistä, vai miksei koira tule läpi, mutta se oli vaan pimeä, kuka sitä nyt päin seinää juoksisi. Paitsi kelpie, jolle kerrotaan, että kyllä voi ja kyllä pystyy, kun vaan menee. Ja menihän se lopulta, ei tarvinnut edes suoristaa putkea.

Enemmän tarttis tehdä ohjaustreeniä, mutta en vaan oikein osaa itsekseni. Anomus on vetämässä muutamaan kevään kurssiin, josko sitten päästäis eteenpäin. Todella helposti huomaan saavani Kaskusta samanlaisen oman tien kulkijan kuin Ansa on ja siksikin olen hieman jarrutellut omatoimitreeniä. Ja niissä muutamassa ohjatussa, missä Kaskun kanssa olen nyt ollut, huomaan, miten kamalan vaikeaa on itse päästä irti Ansan ohjaamisessa opituista jutuista. Kasku tulee tällä hetkellä oikein ihanasti ohjaukseen, nyt pitäisi itse opetella ohjaustekniikoita ja sitten opettaa ne koiralle  ja mikä tärkeintä, saada se pysymään niissä. Ei Ansakaan alussa omia ratkaisuja tehnyt, kyllä se on jossain vaiheessa päättänyt kannattavammaksi toiminnaksi ottaa ohjat omiin käsiinsä. Eli kysymys kuuluu, huomaanko minä, missä vaiheessa Kasku yrittää samaa?

Joistain päivän selvistä asioista ei vaan jaksa tapella sen kanssa. Sovittiin sitten, että silloin kun minä syön, se ei tule pöydälle. Eikä ole tullut, joten mullahan on toosi kiltti ja tottelevainen koira!