Voiko edes olla mahdollista saada ihan tarpeekseen kyseisestä lajista? Kyllä voi ja nyt se on koettu, vähän jo etukäteenkin. Jotenkin puolihuomaamatta kalenteriin muodostui suora, joka alkoi viime perjantaina Kaskun viikkotreeneistä. Lauantaina Ansan kanssa kisoissa, sunnuntaina Kaskun kanssa Sonjan koulutuksessa, jonka ostin ex tempore, kun kerran myyntiin tuli ja oli kiva saada Sonjan mielipide meidän tilasta. Maanantaina Ansan kanssa kisat, tiistaina Kaskun kanssa Milan treeneissä, tänään epikset Mynämäellä, huomenna onneksi menen "vain" kouluttamaan, ehkä otan vaan seurakoirat mukaan, etten vahingossakaan tee ainakaan Kaskun kanssa mitään. Sitten olis taas perjantaitreenit, joista ehtii vielä sopivasti kennelleirille, aksaa tarjolla perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Ja jos hieman arveluttaa koirien jaksaminen, omissakin hengitysteissä muhii joku pöpö, hyvällä onnella ihan normi kotimainen, huonolla Kiinan tuliainen, joten jos mua ei enää ens viikolla näy, hoitakaa joku koirat.

Tauon paikka taitaisi muutenkin olla, koska olen enemmän ja enemmän alkanut katsella Ansaa sillä silmällä, ettei se enää nauti kisaamisesta. Mutta koska rakkaan harrastuksen lopettaminen sen kanssa aiheuttaa melkoisen tunnekuohun, en nyt ihan kokonaan taida vielä sitä päästää eläkkeelle. Kivoihin kesäkisoihin ainakin vielä mennään, harvennetaan sitten syksyn kotihallikisoista, kun ne onkin olleet aina jotenkin tyhmiä. Ja sitten vois alkaa keskittyä kokonaan Kaskuun, sen kanssa meneminen on kuitenkin nyt aivan mahtavaa, koska siltä ei virta tunnu loppuvan ollenkaan. Eilenkin hingattiin puomia, kun vihdoinkin sain jonkun ottamaan tosissaan mun ylösmenomurheet ja Mila katsoi meille sopivan apupalikan paikan. Nyt täytyykin mennä askartelemaan joku sopiva, jotta on se aina mukana treeneissä. Ja kun niitä treenejähän oli siis tulossa, muutama.