Tytöillä juoksut ohi ja rauha on palautunut taloon, ihanaa! Aamulla on saanut taas nukkua kellonsoittoon, paitsi että täytyyhän mun nyt kuitenkin herätä ennen aikoja - kuuntelemaan, että hiljaista on. Eli eipä aina oikein voi koiraakaan syyttää, mä olen siis tullut vanhaksi, eikä aamuisin enää nukuta. Laiskana ihmisenä on vaan aika outo ajatus nousta ennen viittä tekemään jotain, mitä? Joku hullu tietysti lähtee koirien kanssa treenaamaan, mutta jos ei nyt kuitenkaan. Ainakaan ihan vielä.

Eilen oltiin aksaamassa tauon jälkeen ja meni tosi hienosti. Rata oli sellainen rasittava vääntö-kääntö rata, ja heti piti olla varmuuden vuoksi naama väärinpäin (mutta mä olen oppinut jo olemaan hiljaa, kunhan murjotan itsekseni). Pinkon kanssa on viimeaikoina saanut juosta niin kivoja linjaratoja ettei olis millään jaksanut alkaa taas Ansan kanssa neuvotella väännöistä. Mutta meni siis aivan mahtavasti, kunhan itse liikkui reippaasti oikeeseen kohtaan, koira tuli kyllä perässä.

Ansalla jatkui sama hyvä fiilis tokotreeneissä, vaikka tarkoitus oli tehdä vaan Kompan ja Bondin kanssa. Jos nyt sitten taas kerran alkais sen kanssa tehdä jotain, vaikka kuukauden päästä tilanne onkin luultavasti ihan toinen. Bondi on vaan niin laiskan oloinen Ansan rinnalla, vaikka hetkittäin syttyykin. Kompa koitti kovasti opetella sietämään toisia koiria ja se on mennyt asiassa eteenpäin, vaikka välillä on edelleen pakko rääkäistä kovaa ja korkealta, kun ei pysty pidättelemään. Erona entiseen on, että se pystyy karjaisun jälkeen taas ottamaan kontaktin ja kierrokset pysyy kauemmin kurissa. Kovin pitkää aikaa ei vieläkään voi liikkua kovin lähellä toisia, mutta toiveet on taas nousseet, ehkä se jonain päivänä pystyy rauhoittumaan vieraan koiran läsnäollessa.