Hieman hermostunutta höpinää ennen huomista leikkausreissua. 

Kun ei siis ole mitään sen ihmeellisempää tapahtunut.

Leiristä oli hauskuuden ohessa jotain hyötyäkin: Kompa muisti vielä keskiviikkona mikä on putki, jee. Nyt voidaan tehdä jo kunnon rataa. Ansan kanssa tarkoituksena muistaa kontaktit, (luultavasti unohtui, kun en muista miten ne meni) ja palkata usein käännöksissä lähelle tulosta (luultavasti en tehnyt tätäkään). Kiva treeni oli, lujaa mentiin, opin tekemään sellaisen jonkun ihme vempautus käännöksen, millä Ansa kyllä kääntyi aikast kivasti heti hypyn jälkeen. Mikäköhän sekin sitten on nimeltään? Mutta uskalsin käyttää jotain sen tapaista myös eilen kisoissa Lohjalla. Tehtiin yks plääh-rata, aina se eka menee harjoitteluksi ja energian purkamiseen, sekä kolme hyvää rataa, mutta tulosta ei edelleenkään tullut. Ihan kuin oltaisiin taas ykkösissä. Mutta positiivista on, että radat ei tunnu enää mitenkään liian hankalilta, joissain paikoissa ei tietenkään meidän kummankaan taidot oikein riitä, mutta ihan lupaavaa menoa, sanoisin. Jatketaan yrittämistä, ehkäpä, mahdollisesti, katsotaan nyt, josko sitä uskaltautuisi ihan omiinkin kisoihin pitkästä aikaa. (Onneksi Ansalla alkaa juoksu ihan kohta.)

Torstaina Komppis pääsi paimentamaan ja ihan kivasti se taas lampaiden ympärillä pyöri. Jätetään kuitenkin tämä laji ainakin siksi aikaa, että koiralle saisi jotain käskyjä menemään perille. Mun tarttis käydä sen kanssa useammin kentän laidalla ihan vaan aikaa viettämässä, jos haluaisin saada sen käyttäytymään hiukan järkevämmin. Mutta riittääkö motivaatio? Ja nyt tulee vielä tämä Bondin juttu.