Lääkäritäti totesi sekä äidin että tyttären terveiksi, naureskeli kyllä vähän Kompan vilkkautta. Kompa oli tosi hienosti, pöydälläkin seisoi ihan nätisti, pää vaan teki ihme pakkoliikkeitä, ei kai sitä nyt sentään täysin paikallaan voi olla. Kompan mitat tällä hetkellä 7,2 kg ja säkä oman mittauksen mukaan n. 37 cm. Ansa 17,7 kg, eli ainakin 2,5 kg ylimääräistä ja sen kyllä tuntee kun yrittää sitä nostaa, mun sylivauvasta on jäljellä vaan se vauva. Mutta eiköhän ne kilot karise kun päästään taas treenaamaan ja kisaamaan ja muutenkin liikkumaan enemmän.

Kompan kanssa elämä on ollut tähän asti aika ristiriitaista, jotenkin se on ollut tosi helppo niissä asioissa joissa olin varautunut ongelmiin, kuten nukkuminen, yksinolo, liikkuminen eri paikoissa ja ihmisten tapaaminen. Mutta yhtään en ollut valmistautunut tähän sähläämiseen ja ylivilkkauteen. Olihan Ansakin muistaakseni vilkas pentuna ja on vieläkin, mutta se on myös aina ollut varustettu jollain rajoittimella, hiukankin kun antaa itse ymmärtää ettei toiminta ole toivottua, Ansa on kadonnut omiin oloihinsa. Kompa taas on täysin estoton puupää, häntä heiluen mennään tilanteesta toiseen. Toki tämä on ihan hyväkin asia ja siihen ymmärtääkseni on pyrittykin, mutta olen silti vieläkin hiukan hämmentynyt, ai että tällainen kelpienalku tämä nyt on ja mitä ihmettä tästä vielä tuleekaan. Tällä hetkellä sanoisin, että suurimpia ilon aiheitani Kompassa on kyky rauhoittua, kun muutkin ovat hiljaa. (itsestäänselvyys on, että se on aktiivinen ja aina valmis hommiin, en mä mitään laiskaa otusta ole koskaan halunnutkaan!) Ihanaa on myös, että se tunkee heti syliin kun istun lattialle, vielä kun saisi sen ottamaan jotain purtavaa mukaansa ettei tarttis mua syödä. Hankalimmaksi olen kokenut jatkuvan liikkeen, edes ruokaa ei voi vain kerjätä paikallaan, vaan pitää tanssia, hyppiä, haukata ilmaa, heiluttaa päätä eestaasylösalas, pyöriä ympäri, heittää kuperkeikkaa (kun siis pystyssäpysymistaito ei vielä kohtaa liikkeiden vaihdon nopeutta). Poimi tosta liikesarjasta sitten haluttu toiminto. Olenkin omien hermojeni säästämiseksi luopunut suurista visioista, että mitä kaikkea me osataan jo puol vuotiaana ja riemuinnut suunnattomasti kun Kompa osaa jo istua sivullani odottamassa lupaa mennä ruokakupille (muutaman kerran olen jo irrottanut otteeni sen niskasta). Erikseen koitetaan nyt saada katsekontaktia, ehkä nämä kaksi asiaa vielä joskus löytävät toisensa. Sisäsiisteydestä en vaan tiedä, no eihän se koskaan ole kakannut sisälle ja nyt kun rytmi on löytynyt, pissatkin tulee ulos kun sen sinne vaan remmissä vie tietyin väliajoin. Ja pari yötäkin on ollut jo kuiva, kunhan vaan saisin aamulla portin auki ja pennun syliin nopeasti.Koko ajan näyttää kuitenkin paremmalta, kyllä Kompsustakin koira, tai siis kelpie, vielä tulee, onhan noista muistakin tullut. Paitsi tietysti blondista tuli vaan se koira.

Kolme koiraa ei muuten mene siinä missä kaksikin. Kahden voi vielä antaa elää hiukan mettäläisinä, mutta kolmas taitaa aiheuttaa nyt uudelleenkoulutuksen koko meidän laumalle. Tämä kompania laitetaan ruotuun kevään aikana. (Joo, ja mä alan imuroida kerran viikossa eli se siitä uhosta sitten.)